KT: La beauté mystérieuse



V: Niin, ja kun olin pieni niin kerran täysikuulla revin lempi pehmoleluni!

 



H: Älä, siis ihan oikeesti? Voi raukkaa!!!

 



V: Heh, olimme molemmat sen jälkeen aika raivona, minä ja äiti siis!

V&H: *höpisevät ja juovat pirtelöitä* Tiesitkö että... Päläpälä...Ryyst!!... Hei oikeesti... pölöpölö...

 



 H: *kiljaisee* Oih!!
V: Mitä nyt?

H: *nousee seisomaan* Tu-tuolla on joku!! Oh, mikä tämä tunne on?! Tuntuu tosi... tyhjältä?
V: ?

?: *hyräilee*



Jatkoa tulossa pian!!