MH-nukkeni ♥

Nimi: Caren

Ikä: 1900 (19)

Malli: Ghouls rule Cleo De Nile

Rotu: Muumio

Suhteet: Icyn paras ystävä, kunnioittaa Angelinaa

Luonne: päättäväinen ja itsetietoinen, mutta iloinen ja sopeutuvainen

Menneisyys: "Äiti, äiti, oletko kunnossa?????" kaunis, viisitoistavuotias tyttö huusi, ja juoksi verisiin liinoihin kääriytyneen naisen  ja surullisen miehen luo. He olivat tulossa taistelusta, ja nainen oli pahasti haavoittunut. Tyttö vei, oikeastaan kantoi naisen suuren kultaisen pyramiidin. Tyttö katsoi taakseen, ja näki isänsä seisovan yhä samassa paikassa, missä oli tämän viimeksi nähnyt. " Isä, tule apuun, hänen pitää saada nopeasti parantavaa juomaa!!" Mies katsoi tyttöä, ja hymyili surullisesti. " Caren kultaseni, häntä ei voi enää pelastaa."

 " Mutta mehän olemme muumioita!" Caren sanoi itkuisesti. " Häneen osui myrkyllinen veitsi." Tyttö pyrskahti lohduttomaan itkuun ja laski äitinsä maahan. " Ei, ei äiti!!! " hän huusi. " Ku- kulta, pidä huoli itsestäsi. Olen y-ylpeä sinusta " nainen kuiskasi. Caren katsoi viimeisen kerran äitiään silmiin, ja sen jälkeen nuo kauniit silmät lasittuivat.

Isot, pulleat kyyneleet valuivat elottomalle ruumiille, mutta Caren ei pyyhkinyt niitä pois. Äkkiä hän näki tumman varjon yllään, ja kääntyi. Isä seisoi hänen takanaan kiero hymy naamallaan ja veitsi kädessään. Hän kohotti veitsen ja iski.

Caren makasi kylmällä, kivisellä lattialla viiltävä kipu kyljessä ja tunsi lempeiden käsien koskettelevan hänen haavoittunutta kylkeään. Hän sävähti, kun kädet sivelivät kylmää voidetta haavaan. Sitten hän kuuli ääniä. " Onko hän kunnossa?? " Mitä tuo tyyppi tekee?? " Sitten eräs muita kovempi ääni sanoi: " Menkää pois, hän tarvitsee lepoa." Caren kääntyi selälleen ja nousi istumaan. Hän näki pyramidin himmeässä valossa kauniin, vihreäihoisen tytön joka katsoi häntä tutkivasti. " Mit...? " Caren aloitti, ja vinkaisi, koska kylkeä vihlaisi ikävästi. " Hys, sinä tarvitset nyt lepoa. Käy pitkäksesi. " Caren meni makaamaan lattialle, ja nukahti.

Hän heräsi uudestaan monen tunni päästä. Kylkeä aristi vähän, mutta se tuntui paremmalta. Vihreäihoinen tyttö seisoi vähän kauempana, ja pakkasi laukkuun yrttipurkkeja ja liemiä. " Minne olet lähdössä??" Caren kysyi, ja nousi seisomaan. " Lähden jatkamaan matkaa, en jää yhteen paikkaan pitkäksi ajaksi." tyttö vastasi. Hetken päästä hän sanoi: " Lähden nyt, näkemiin."  " Saanko edes tietää nimesi?? " Caren kysyi. Nuori tyttö katsoi häntä viileästi ja sanoi: " Erva" Sitten hän käveli ulos auringonpaisteeseen ja sulki oven.

Caren päätti lähteä pyramiidistä, hänen sukunsa ikiaikaisesta asuinpaikasta, sillä siellä leijui kuoleman karmaiseva haju. Hän matkusti Egyptistä Suomeen, ja asettui asumaan Kaisun luo omaan taloon.

Muuta: Rakastaa saada uusia asukkaita taloonsa :D
Ensimmäinen nukkeni

Nimi: Angelina
Ikä: 1700 (17)
Malli: Skul shores Ghoulia Jelps
Rotu: Ihmiskehoon vangittu metsänhenki

Suhteet: Hyvä ystävä Maryn ja Carenin kanssa, vihaa Norinea

Luonne: Mietiskeleväinen, viisas, hieman synkkä mutta mukava

Menneisyys: Kaunis kevättuuli humisi puiden latvoissa, ja kaikkialla oli rauhallista. Metsässä  oli paljon lähteitä ja kauniita vesiputouksia, ja kaikkialla tuntui ihana koivujen tuoksu. Eräällä kivellä istui poika.
Puiden välissä vilahti jotain, joka toi mukanaan vienon ruusuntuoksun. Sitten kuului naurunkiherrystä, ja puiden siimeksestä ilmestyi nuori tyttö. Se ei ollut ihminen, vaan metsänhenki. Se oli hieman läpikuultavainen ja hauraan näköinen. Sillä oli kaunis, harsomainen mekko, ja sen sinertäviä hiuksia koristi kukkaset.
Se hihitteli pojalle, joka oli lähtenyt metsään, vaikka se oli kiellettyä. Poika vain töllisteli, ja välillä hieroi silmiään todistaakseen itselleen, ettei nähnyt unta. Äkkiä kuului miehen ääni: " Carles, missä olet? " Poika ei pystynyt vastaamaan. Kuului oksien rahinaa, ja sitten mies ilmestyi puiden välistä. Hän katsahti poikaan, mutta käänsi katseensa neitoa kohti. Hän jähmettyi paikoilleen hetkeksi, mutta huusi sitten kovalla äänellä: " Mike, John, Emil, tulkaa tänne, täällä on yksi niistä!!!! " Hetken kuluttua paikalle rynnisti kolme nuorukaista ohuet köydet käsissä. " Ottakaa tuo kiinni!" mies huusi.
Metsänhenki ei ehtinyt väistää, ennenkuin pojat syöksyivät hänen kimppuunsa. Pian he olivat jo saaneet hänet köysiin. " Mitä te teette??" Tyttö kysyi hennolla äänellä. Mies virnisti. " Kuules, asia on niin että sinunlaisesi iljetykset on saatava pois maailmasta. Poikani lähtee hakemaan tietäjää, joka poistaa sinustaa pahuuden."
Tietäjä oli vanha ukko jolla oli kärisevä ääni. " Njoniin, aloitetaan sytyttämällä tuli." Metsänhenki hätääntyi. Tuli tuotti hengille hirveitä tuskia, muttei tappanut. Sitten tietäjä sanoi " Njoniin, nyt sinun, saastainen olento, pitää kertoa meille nimesi. jos et suostu yhteistyöhön, työnnämme sinut tuleen."
Metsänhenki alkoi vapista. Sitten se kuiskasi värisevällä äänellä: " O-olen A- Angelina" Tietäjä hymyili ja alkoi lausua mutkikasta loitsua. Viimein hän lopetti. Angelina tunsi sisällään alkavan myllertää ja huomasi viimeisen tilaisuutensa koittaneen. Hän riuhtaisi kovasti, ja sai riistäydyttyä vapaaksi.
Hän lähti juoksemaan, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Myllerrys kävi sietämättömäksi. Angelinaa huimasi, ja hän kaatui polvilleen. Pian myllerrys lakkasi, mutta tilalle tuli jyskyttävä päänsärky. Hän hoiperteli metsässä vailla ruokaa pitkä aikaa kunnes näki kauniin talon. Talon omisti tyttö nimeltä Caren. Angelina ja Caren ystävystyivät, ja hän sai jäädä taloon asumaan. Pian Angelina tajusi että paluuta entiseen ei ollut. Hän olisi ikuisesti vankina ihmisruumiissa.

Muuta: Omistaa vielä joitain metsänhengen kykyjä.
Toinen nukkeni.

Nimi: Harmony

Ikä: 1600 (16)

Malli: Picture day Spectra Vondergeist

Rotu: Manalan aave

Suhteet: Ihastunut Annieen, vihaa Marya, ihailee Angelinan viisautta.

Luonne: Hyvin herkkä ja ystävällinen, huono itsetunto

Menneisyys: "Tule tänne, älä pelkää", nuori läpikuultava tyttö kutsui pienempää tyttöä. "Mu-mutta en halua! Haluan takaisin äidin luo!!" lapsi aneli itkuisella äänellä. Kun tyttö katsoi pienokaisen hätääntyneisiin silmiin, hän liikuttui. Hän sanoi värisevällä äänellä: " Olen pahoillani, mutta minun on pakko." Hän lähti leijumaan tyttöä kohti, mutta tyttö juoksi kauemmas. Tyttö huomasi, miten pelokkaasti lapsi katsoi muita aaveita, kun he irrottivat sielun vainajan ruumiista ja ruumis kuihtui luurangoksi. Hän leijui tytön luo ja kuiskasi: " Ei hätää, minä piilotan sinut, keksin kyllä jotain."

 " Jaahas, jaahas, mitenkäs työt sujuvat, Harmony pikkuiseni?? Voimakas miesääni kysyi. " Isä, en ole enää vauva!!" Harmony vastasi närkästyneenä. Mies-aave naurahti ja katsoi sitten pientä tyttöä. " Mitäs meillä täällä on?? Mikäs on neidin nimi??" Hän kysyi ja hymyili pelottavan iloista hymyään. Pieni tyttö säpsähti pelästyneenä ja kuiskasi: " Olen Layla" " No niin, Harmony, näytäs miten sielu viedään!!!" Harmony sanoi värisevällä äänellä: " Ku-kuten tahdot, isä." Hän työnsi kätensä lapsen sisään ja vetäisi sen pois. " Anteeksi" hän kuiskasi, ennenkuin tytöstä oli jäljellä pelkkä luuranko. Se hoiperteli hetken ja kaatui. Harmony katsoi kädessään olevaa sinistä liekkiä muistuttavaa usvapalloa, ja laski sen varovasti maahan. Se alkoi sihistä, ja äkkiä tytön haamu seisoi heidän edessään. " Bravo, hienoa tyttöseni!!! " Harmonyn isä hihkui ja lähti taluttamaan aavetta kohti isoa tasankoa.

Harmony ei saanut unta. Häntä vaivasi yhä tytön pelokas katse, kun hän vei sielun ruumiista. Hän nousi ylös, ja hiipi hiljaa ulos. hän meni sinne, minne oli jättänyt luurangon. Hän nosti sen syliinsä, ja huomasi sen olevan höyhenenkevyt. Hän käveli tasangon halki, ohi nukkuvien aaveiden, ja laski luurangon maahan. Hänen edessään makasi tytön aave. " Herää." hän kuiskasi ja tyttö raotti silmiään. " Makaa siinä niin asetan luurakosi päällesi." Harmony sanoi ja Layla nyökkäsi. Hän siirsi luut tytön kohdalle ja alkoi kuiskia muinaisia sanoja. Laylahin ympäröi usva, joka hetken päästä haihtui. Luuranko nousi seisomaan ja ravisteli itseään. " Kiitos" se sanoi tuskin kuuluvalla äänellä. " Me emme voi jäädä tänne", Harmoni sanoi ja kuiskasi jotain. Pian talon seinän läpi leijui pakattu matkalaukku ja Harmony hymyili.

He lähtivät Manalasta ja kulkivat pitkään omaa tietä etsien. Pian he kuitenkin erosivat. Laylah löysi Bellatrix- nimisen vampyyrin sekä tämän siskon ja alkoi kulkea näiden kanssa. He tapasivat myöhemmin Harmonyn ja molemmat muuttivat Carenille asumaan. Harmony suree usein sitä, että joutui jättämään isänsä, mutta on nyt tyytyväinen elämäänsä.

Muuta: Pystyy kulkemaan seinien läpi.

Kolmas nukkeni.

 Nimi: Bellatrix, Bella

Ikä: 1700 (17)

Malli: Ghouls rule Draculaura

Rotu: puoliksi haltia, puoliksi vampyyri

Suhteet: Vanessan paras ystävä, Primrosen puoli- isosisko

Luonne: Tyttömäinen, kujeileva, mutta kiltti

Menneisyys: Vampyyrinuorukainen istui metsän laidalla, ja katseli salaa metsähaltioiden leikkiä. Hän oli istunut siinä joka ilta, sillä hän oli iskenyt silmänsä erääseen nuoreen haltianeitoon. Ei aterioimismielessä, tämä oli erilaista. Hän oli rakastunut.

Eräänänä kauniina kesäiltana neito viimein huomasi tämän. Se oli todellista rakkautta. Pian heille syntyi lapsi, joka sai nimekseen Bellatrix. Muut haltiat ryhtyivät sotaisiksi, he pitivät neitoa hylkiönä ja lasta epäsikiönä. Pari oli juuri istumassa metsän laidassa lapsen kanssa, kun he kuulivat huutoja ja näkivät soihtujen loimotusta puiden välistä. He eivät ehtineet kauas, kun ensimmäiset nuolet jo ammuttin, ja haltianeito lyyhistyi maahan. Hän pyysi vampyyria huolehtimaan lapsesta, ja kuoli nuorukaisen käsivarsille.

Vampyyri kasvatti Bellatrixin salaten surunsa katsoessaan tämän silmiin, sillä ne olivat samanlaiset kuin haltoilla. Isän kuollessa Bella sai tietää äidistään. Hän lähti puolisiskonsa kanssa pois heidän sukunsa talosta, ja he tapasivat Harmonyn. He kaikki muuttivat lopulta Harmonyn ystävälle Carenille

Muuta: Ei tarvitse verta, mutta juo silti koska pitää siitä.

 Saa kukat kasvamaan

Neljäs nukkeni

Nimi: Vanessa Hunter

Ikä: 14

Malli: Dead tired Clawdeen wave 2 

Rotu: Ihmissusi

Suhteet: On Bellatrixin paras ystävä, halveksii Rosalietä ja Kristiinaa, Junen ja Aprilin serkku

Luonne: Vitsikäs, hieman äkkipikainen, sosiaalinen, huoleton mutta uskollinen ystävilleen

Menneisyys: Kuului kilahdus, kun shampanjalasit osuivat toisiinsa. Väkeä tuli tyylikkääissä vaatteissa sisään yhä enemmän, ja pian juhlasali oli täynnä tanssivia ja nauravia juhlijoita. Pieni, noin viisivuotias tyttö kyyhötti nurkassa vaaleanpunaiseen harsomekkoon sonnustautuneena. Tämä vilkuili hermostuneena ympärilleen, ja huomasi tyylikkään nuoren naisen juttelevan vieraille iloisesti. Tyttö ryntäsi naisen luo ja puristi tämän mekon helmaa katsoen anovasti ja sanoen: " Äiti kiltti, enkö saisi, edes tämän kerran..." " Vanessa, tästä on jo puhuttu! Kunnon Hunterin ei kuulu käyttäytyä tuolla lailla, vaan nauttia juhlista! " nainen sanoi tiukasti työntäen tytön helläsi pois. Vanessa laahusti rupatteleven vieraiden ohi huoneen suojaisaan nurkkaukseen. Tämä huokaisi syvään yöntäen päänsä ikkunasta ulos ja nyyhkien viileää yöilmaa. Kestä vielä vähän aikaa, hän hoki mielessään. Hän oli pitkään suunnitellut karkaavansa, ja hän oli nyt varma pystyvänsä siihen.

 Hän kuuli äitinsä äänen, joka sanoi menevänsä käymään puuteroimassa nenänsä. Vanessa hiipi ovelle hiljaa, katsahti ympärilleen ja ryntäsi portaikkoon. Hän nappasi sänkynsä alta pienen nyssäkän, jossa oli ruokaa ja hiipi sitten käytävälle. Istahtaessaan ikkunalaudalle hän alkoi epäröidä, mutta sitten hän kuuli hovimestarin äänen takaansa: " Vanessa- neiti, mitä ihmettä te... " mies ei ehtinyt pidemmälle, kun Vanessa sinkosi laukkunsa tämän naamaan tiputtautuen ikkunasta. Tämä lähti kompuroiden juoksemaan metsään minkä jaloistaan pääsi. " Jaksa... vielä... vähän!! " Vanessa huohotti ja lopulta lyyhistyi maahan. Kun hän sai hengityksensä tasattua, hän alkoa tajuta ettei tunnistanut paikkaa. Vanessa tajusi tulleensa pois Huntereiden metsästä, ja pakokauhu alkoi tuvia hänen sisäänsä... jatkan pian XD

Muuta: Viides nukkeni

Nimi: Rosalie, Rose

Ikä: 1 (viisitoistavuotiaan kaltainen)

Malli: Ghouls rule Frankie Stein

Rotu: Lunan luoma, jonkinlainen "robotti"

Suhteet: Kristiinan kaveri, ei pidä Vanessasta

Luonne: Ärsyttävän tietämätön, ylipirteä, pikkuisen lissupissis

Menneisyys: Rosen menneisyydestä ei ole paljon kerrottavaa. Luna loi tämän romusta ja sähköstä. Hän on asunut aina Carenin luona, sinne Luna hänet jätti lähtiessään taas seikkailemaan. Hän tutustui Kristiinaan, joka opetti hänelle kaikenlaista. Ei ole enää kovin läheinen Lunan kanssa, sillä on katkera tälle hänen jättämisestä pois seikkailuista.

Muuta: Antaa tahtomattaan sähköiskuja muille

Kuudes nukkeni

 Nimi: Kristiina, Kristi

Ikä: 18

Malli: Dance class Lagoona

Rotu: Maalle sopeutuneiden merenhenkien lahko

Suhteet: Kiintynyt Roseen

Luonne: ystävällinen, esittää välillä lissupissistä, tekee sen mistä hyötyy eniten

Menneisyys: Salamavalot räpsyivät kun nuori malli käveli tyylikkäästi catwalkille bikineissä. Hän vilkaisi ympärilleen hermostuneen, ja näki kuinka jotkut katsojat supisivat epäilevästi. Tytön nimi oli Kristiina, ja hän oli merenhenki. Hänen ihonsa oli sinertävä, ja hänellä oli pienet evät käsissä ja jaloissa. Kristiina oli ennen esiintynyt vain käsivarret ja jalat peitettyinä, mutta oli lopulta suostunut bikinimalliksi. Keskellä catwalkia häntä alkoi ahdistaa ja hän alkoi hikoilla. Meikkivoide alkoi valua paljastaen hänen ihonsa todellisen värin.

Äkkiä jotai heitettiin lensi häntä päin, ja se viilsi haavan hänen käsivarteensa ja Kristiina kiljaisi. Katsojat alkoivat hälistä ja heitellä lisää tavaroita. "Hirviö!!" monet huusivat. Kristiinan silmät kostuivat ja hän juoksi itkua pidätellen ulos pimeyteen. 

Silloin hän menetti kaiken. Kristiina pyysi päästä asumaan poikaystävän luo, mutta tämä hylkäsi hänet. Nuorukainen oli kuullut huhuja Kristiinasta, ja piti tätä hirviönä. Kristiina asui vähän aikaa kadulla kerjäten mutta sitten Caren löysi tämän ja otti kotiinsa asumaan.

 Muuta: Ei tykkää että hänestä otetaan kuvia

11 muuta tulossa pian!!!!